Hei!
Olen vuorovaikutuksen ja viestinnän asiantuntija ja kokenut media-alan moniosaaja. Viestinnän osaamiseni on kahdenlaista: 1) ihmisten väliseen vuorovaikutukseen keskittyvää sekä 2) ulkoisen ja sisäisen viestinnän suunnitteluun ja toteuttamiseen keskittyvää. Kokemusta on vuosien ajalta niin tekstistä, kuvasta, videosta kuin podcastista ja graafisesta tekemisestäkin.
Lisäksi olen projektikoordinoinnin ammattilainen, jonka taidot ovat hioutuneet hektisissä ja kunnianhimoisissa lyhytelokuvaprojekteissa. Olen ollut vastuussa projektien aikatauluttamisesta, monikymmenhenkisten tiimien yhteistyön fasilitoimisesta sekä viestintämateriaalien tuottamisesta.
Erityiskiinnostus minulla on työyksinäisyyden* ilmiötä kohtaan. Teen mielelläni mediayhteistyötä sen tiimoilta: katso aiemmat yhteistyöt täältä.
Laita viestiä matalalla kynnyksellä, niin katsotaan, voinko olla avuksi! Tutustu myös tarinaani ja arvoihini alempaa.
*Työyhteisössä koettu yksinäisyys on kasvava ongelma suomalaisessa työelämässä. Se on monien aikamme haasteiden taustalla: työsuorituksen ja sitoutumisen heikkeneminen, masennus, uupumus ja sairauspoissaolot kuuluvat yksinäisyyden seurauksiin. Yksilöllisten terveyshaittojen lisäksi kaikilla näillä on kustannuksia organisaatioille. Työyksinäisyyttä voidaan ehkäistä ja vähentää työyhteisön vuorovaikutusta muuttamalla — kerron mielelläni, miten!
Tutustu tarinaani ja arvoihini
Viestintätieteet ja vuorovaikutus
Vuorovaikutus ja viestintä ovat rehellisesti sanottuna yllättäneet minut. Saavuin niiden pariin nimittäin melko kaukaa. Minulla oli niin opintoja kuin työkokemuksiakin vaate- ja ompelualalta, elokuvan ja musiikin parista, mediatutkimuksesta ja -työstä, sosiaalipsykologiastakin… kunnes lopulta päädyin hankkimaan maisterintutkintoni viestinnästä Jyväskylän yliopistosta.
Viestinnän ja vuorovaikutuksen opinnot innostivat minua välittömästi niihin liittyvien haasteiden osalta. Opin, että moneen asiaan annetaan usein selityksenä “henkilökemioiden” epäsopivuus tai syytetään ihmisen persoonallisuutta hänen käytöksestään — kun tosiasiassa haasteita olisi usein hedelmällisempää katsoa vuorovaikutuskäyttäytymisen vinkkelistä.
Olin hämmästynyt siitä, kuinka vuorovaikutusta muuttamalla voidaan ratkoa kaikkea konflikteista kriiseihin ja kuulumattomuuden kokemuksiinkin. Niin työelämässä, ystävyyksissä kuin parisuhteissakin. Viestintätieteet on tapa katsoa kaikkea sosiaalista.
Sosiaalipsykologiasta tukea
Sosiaalipsykologian parista olen löytänyt kriittisen näkökulman, jonka läpi katsoa nyky-yhteiskunnan psykopatologisoitumista eli normaalielämään kuuluvien mielentilojen näkemistä sairaalloisena. Monista elämään kuuluvista tunteista ja olotiloista on tehty ongelmia, joita voi ratkoa vain ammattilaisen vastaanotolla ja joihin tarvitaan diagnoosi ja pahimmillaan lääkitys.
Niin aikuiset kuin nuoretkin viettävät koko ajan enemmän aikaa teknologian parissa, kaukana luonnosta ja laadukkaista ihmissuhteista. Niiden sijaan etenkin nuoret kohtaavat mahdottomia odotuksia ja vaatimuksia muun yhteiskunnan taholta. Kannatan kyllä satsauksia mielenterveyspalveluihin. Samaan aikaan kuitenkin kannatan monien psykologisena nähtyjen ongelmien (kuten ahdistus ja keskittymisvaikeudet) helpottamiseen tulokulmaa, jonka keskiössä on sosiaalisen ympäristön inhimillisyyden kriittinen tarkastelu, vuorovaikutusosaaminen sekä yhteisöjen ja instituutioiden toiminta — eikä yksilön viallisuus.
Työyksinäisyys gradun aiheena
Tein viestintätieteiden pro graduni työyksinäisyydestä. Sen voi lukaista täältä. Tuloksien pohjalta totesin, että työyhteisöissä koetaan näkymättömyyttä muiden käyttäytymisen vuoksi, sekä yhteisöön kuulumattomuutta, koska vuorovaikutukseen ei päästä osallistumaan toivotulla tavalla. Vuorovaikutuksen tieteenalalla työyksinäisyyttä on toistaiseksi tutkittu harmillisen vähän, vaikka kokemus koskettaa jopa 25 prosenttia työssäkävijöistä.
Psykologian parissa yksinäisyyttä on tutkittu paljon, hyvästä syystäkin. On kuitenkin aika tunnustaa, että jatkuva kasvu yksinäisten ihmisten lukumäärissä ei voi johtua muutoksista yksilöiden psykologiassa, vaan muutoksista yhteiskunnassa, kohtaamisen normeissa ja työelämässä. Olisi niin yksilöiden kuin kansantalouden hyvinvoinnin kannalta tehokkaampaa korjata työelämän käytänteitä kuin yksittäisten ihmisten ajatusmalleja yksi kerrallaan.
Ihmiset tarvitsevat laadukasta ja merkityksellistä kasvokkaista vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Jos sitä ei saada, voi seurata mielenterveyden ongelmia: yksinäisyys voi johtaa stressiin, masennukseen ja uupumukseen.
Keskustelen mielelläni näistä aihepiireistä! Laita viestiä lomakkeen kautta tai suoraan sähköpostia johanna@johannaviren.com.
Arvot
Minulle tärkeitä arvoja ovat yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja auttaminen.
Projektinhallintaa ja -koordinointia
Lyhytelokuvia tehdään intohimosta, ja niille olen antanut paljon. Lyhytelokuvien tekeminen on kuin intensiivistä hanketyöskentelyä, jossa lyhyessä ajassa eletään ja hengitetään hankkeen toteutumista. Apulaisohjaajan työnkuva koostuu rautaisesta projektinhallinta- ja koordinointiosaamisesta, ja siksi käytänkin siitä koordinaattorin nimikettä.
Olen ollut vastuussa monikymmenhenkisten tuotantojen aikatauluista, viestintämateriaalien tuottamisesta sekä hajautuneen tiimin yhteistyön fasilitoimisesta. Työ vaatii erinomaisia organisointi- ja priorisointitaitoja, vuorovaikutustaitoja sekä ongelmanratkaisukykyä paineen alla. Siinä missä ohjaaja vastaa elokuvan taiteellisista päätöksistä, apulaisohjaaja vastaa niiden toteutumisen mahdollistamisesta: siitä, että kuvauksissa tapahtuu oikeita asioita oikeaan aikaan.
Elokuva- ja media-alan kokemukseni kulkevat mukanani paitsi arvokkaina työkokemuksina, myös lämpiminä muistoina. Tuo matka oli täynnä yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä ja lukemattomien call sheettien laatimista. Olen tehnyt lyhytelokuviin myös monia sävellyksiä ja tietenkin editoinut niitä, mistä varsinaisen tutkintonikin sain.